Grand Theft Auto III

Kun käynnistän Grand Theft Auto III:n, huomaan ensin sen rytmin: Liberty City ei kiirehdi esittelemään itseään, vaan antaa minun oppia katuja ajamalla, harhailemalla ja palaamalla tehtävien pariin omaan tahtiin. Se on Rockstar Gamesin toimintapeli, mutta sen viehätys ei synny pelkästä toiminnasta. Kaupungin ilme, radiosta kuuluva ääni ja tehtävien väliset hengähdystauot rakentavat yhdessä tunnistettavan tunnelman. Tämä on yhä kiinnostava peli, kunhan siihen suhtautuu aikakautensa teoksena eikä odota nykyisen avoimen maailman pelin viimeisteltyä tuntumaa.

Liberty City palkitsee kiireettömän tutkimisen

Grand Theft Auto III tarjoaa pelaajalle ennennäkemättömän vapauden. Voit kirjaimellisesti juosta ympäri Liberty Cityä, tehdä mitä haluat, ja se on yksi pelin mielenkiintoisimmista puolista. Pelin maailma on avoin, mikä tarkoittaa, että voit valita, haluatko seurata päätehtäviä vai viettää aikaa tutkien kaupunkia. Muistan, kuinka vietin tunteja vain ajellen ympäriinsä ja katsellen kaupunkielämää.

Vapaus toimii parhaiten silloin, kun en yritä suorittaa kaikkea tehokkaasti. Lyhytkin pelisessio voi olla vain yksi ajomatka tehtäväpaikalle, pieni kierros tutulla alueella ja yksi tehtävä, jos mieli tekee. Toisinaan taas päädyn seuraamaan sivukatua, koska sen ympäristö herättää uteliaisuuden. Tällainen omaehtoinen kulkeminen tekee pelistä sopivan pelaajalle, joka nauttii kaupungin opettelusta yhtä paljon kuin tehtävien läpäisemisestä.

Arjessa peli sopii esimerkiksi iltaan, jolloin haluan pelata ilman pitkää valmistautumista: voin palata kesken olevaan etenemiseen ja tehdä yhden asian kerrallaan. Se ei silti ole paras valinta, jos etsin jatkuvasti uusia yllätyksiä tai modernia, yksityiskohtaisesti reagoivaa maailmaa. Liberty Cityn toimintaa kannattaa tarkkailla osana tunnelmaa, ei odottaa, että jokainen ohikulkija tai katu muuttuisi omaksi tarinakseen.

Tarina vetää mukaansa

Pelin tarina on myös vaikuttava. Pelissä astut Clauden saappaisiin, joka on saanut kovan kohtalon rikollismaailmassa. Hänen matkansa koston tiellä on täynnä juonenkäänteitä, jotka pitävät sinut kiinni ruudussa. Tarina ei ole pelkkää toimintaa, vaan siinä on myös syvällisempiä teemoja, kuten luottamus ja petos.

Claude toimii ennen kaikkea pelaajan näkökulmana kaupungin tapahtumiin. Tarinan paino syntyy pitkälti siitä, keiden kanssa hän joutuu tekemisiin ja miten rikollismaailman suhteet muuttuvat. Jos odotat päähenkilöltä jatkuvaa puhetta tai tunnepitoista sisäistä monologia, esitystapa voi tuntua vähäeleiseltä. Minusta se kuitenkin sopii pelin kylmään, hieman kyyniseen sävyyn: kaupunki ja sen ihmiset saavat puhua enemmän kuin sankari itse.

Tehtävät puolestaan antavat etenemiselle selkeän suunnan, mutta niiden välissä säilyy tilaa omille valinnoille. Käytännöllinen vinkki on olla ajattelematta jokaista epäonnistumista merkkinä siitä, että koko pelikerta meni hukkaan. Kun jokin tehtävä vaatii uuden yrityksen, pieni tutustumiskierros ympäristöön voi auttaa hahmottamaan reitin ja liikenteen. Samalla on hyvä muistaa, että pelin rikollinen maailma sisältää väkivaltaa ja aikuisille suunnattua sisältöä; PEGI 18 -ikäraja kertoo, ettei tämä ole lapsille sopiva toimintaseikkailu.

Kadut kertovat maailmasta

Vaikka pelin grafiikka saattaa nykypäivänä tuntua hieman vanhentuneelta, se oli aikanaan vallankumouksellinen. Liberty City on täynnä yksityiskohtia, ja sen eri alueet tuntuvat ainutlaatuisilta. Visuaalinen tyyli luo kaupungille oman identiteettinsä, ja se on helppo tunnistaa pelkästään ulkonäön perusteella.

Kaupungin vahvuus ei ole siinä, että jokainen rakennus näyttäisi modernilta tai että jokainen katu olisi täynnä nähtävää. Sen sijaan kokonaisuus muodostaa helposti muistettavan kartan: alueiden vaihtuminen auttaa minua suunnistamaan ja antaa ajomatkoille tarkoituksen. Kun opin, missä olen ja mihin suuntaan kannattaa lähteä, kaupungissa liikkuminen muuttuu vähemmän satunnaiseksi. Tämä on yksi niistä pienistä palkinnoista, joita peli antaa tarkkaavaiselle pelaajalle ilman erillistä keräilylistaa.

Puhelimella pelatessa visuaalisen luettavuuden ja ohjauksen merkitys korostuu. Vanhemman pelin näkymää ei kannata arvioida samalla mittapuulla kuin uusia toimintapelejä, ja pienellä ruudulla ympäristön seuraaminen voi vaatia totuttelua. Jos pelaat mieluummin suurelta näytöltä tai kaipaat aivan sulavaa, nykyaikaiseksi hiottua esitystä, mobiiliversio ei välttämättä ole sinulle paras tapa tutustua peliin. Jos taas kiinnostaa nähdä, miten avoimen kaupungin tunnelma rakennettiin jo tässä klassikossa, sen omaleimainen ympäristö kestää tarkastelua.

Äänimaailma ja musiikki

Yksi pelin hienoimmista piirteistä on sen äänimaailma. Radiokanavat, joita voit kuunnella ajon aikana, ovat täynnä hienoa musiikkia ja hulvattomia mainoksia. Se todella tekee kaupungista elävän tuntuisen. Muistan nauraneeni ääneen kuunnellessani radiomainoksia, jotka pilkkaavat oikeaa elämää.

Radio on enemmän kuin taustamusiikkia: se muuttaa tavallisen siirtymän omaksi pieneksi kohtauksekseen. Kun ajan tutun reitin uudelleen, kanavan ääni auttaa pitämään matkassa vaihtelua ja vahvistaa pelin satiirista sävyä. Kannattaa kokeilla ajamista eri kanavia kuunnellen sen sijaan, että kiirehtii aina suoraan tehtävän luo. Näin huomaa, miten huumori ja musiikki kommentoivat samaa kaupunkia, jonka kadut näyttävät pinnaltaan karuilta.

Äänimaailma tukee myös pelin tahtia: tehtävän jälkeen voi vain ajaa hetken, kuunnella ja antaa kaupungin tunnelman laskeutua. Se on hyvä vastapaino intensiivisille kohtaamisille. Jos pelaat paikassa, jossa et voi kuunnella ääntä, menetät osan tästä persoonallisuudesta, vaikka itse liikkuminen ja tehtävien seuraaminen pysyvätkin pelin ytimenä. Minulle ääni on erityisen tärkeä syy olla pitämättä peliä pelkkänä tehtävälistana.

Kontrollit ja pelattavuus

Vaikka kontrollit saattavat aluksi tuntua hieman kömpelöiltä, niihin tottuu nopeasti. Ajoneuvojen ajaminen ja jalan kulkeminen on sujuvaa, ja toimintakohtaukset ovat intensiivisiä. Pelin mekaniikka on hyvin suunniteltu, ja se tarjoaa monia erilaisia tapoja edetä tehtävissä.

Ensimmäisten pelikertojen aikana annan itselleni aikaa opetella, miten liikkuminen ja ajaminen tuntuvat juuri omalla laitteella. Mobiililla fyysisen ohjaimen puuttuminen tai kosketusohjauksen tuntuma voi vaikuttaa siihen, kuinka tarkasti reagoin kiireessä. Siksi kannattaa aloittaa rauhassa ja välttää tekemästä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä yhden hankalan kohtaamisen perusteella. Ohjaustuntuma on olennainen ero verrattuna uusiin toimintapeleihin, joissa käyttöliittymä ja liike on suunniteltu alusta asti nykyisille laitteille.

Tehtäviä pelatessa oma etenemistapa ei aina tarkoita, että jokainen ratkaisu tuntuisi yhtä helpolta. Jos lähestymistapa ei toimi, pysähdyn miettimään reittiä, ajoneuvoa ja sitä, lähdenkö tilanteeseen liian nopeasti. Tällainen kokeilu on osa pelin viehätystä, mutta se voi turhauttaa, jos haluan vain suoran, vaivattoman etenemisen. Peli sopii paremmin kärsivälliselle pelaajalle, joka sietää vanhemman toimintapelin kitkaa eikä odota, että jokainen hetki olisi virtaviivainen.

Julkaisu on maksullinen: hinta on 4,69 euroa. Lisäksi pelin kohdalla näkyy Playn kautta laskutettava 4,69 euron sovelluksen sisäinen ostomerkintä, joten tarkistan maksunäkymän ennen ostamista enkä oleta, että merkintä tarkoittaisi jotakin tiettyä sisältöä tai ostotapaa. Jos haet ilmaista kokeilua tai et halua maksaa vanhemmasta pelistä, tämä ei ole luontevin valinta. Jos taas haluat nimenomaan tutustua Rockstar Gamesin klassiseen kaupunkitoimintaan, kertamaksu voi tuntua perustellulta, kun tiedät jo etukäteen hyväksyväsi pelin iän näkyvät rajat.

Pelin keskimääräinen arvosana on 3,6, ja sillä on noin 114 000 arviota sekä noin 59 000 kirjoitettua arvostelua. Asennuksia on yli miljoona. Nämä luvut kertovat suuresta yleisöstä, mutta eivät ratkaise sitä, sopiiko peli juuri sinulle: vanha ohjaustuntuma ja mobiililla pelaamisen mieltymykset jakavat kokemuksia helposti. Nykyinen versio on 1.10.106, ja käyttöjärjestelmävaatimuksena on vähintään versio 9. Tarkistan yhteensopivuuden omasta laitteestani ennen ostoa, jotta klassikon testaaminen ei ala vältettävällä yllätyksellä.

Kun vertaan peliä nykyisiin avoimen maailman toimintapeleihin, sen etu on tiiviissä, tunnistettavassa kaupunkiympäristössä ja radiossa, joka antaa ajamiselle luonnetta. Uudemmat vaihtoehdot voivat sopia paremmin, jos tärkeintä ovat nykyaikainen grafiikka, laajat mukautusmahdollisuudet tai sujuvampi kosketusohjaus. Toisaalta moni kevyempi ajopeli keskittyy vain ajamiseen eikä tarjoa samanlaista tehtävien, kaupungin ja rikosdraaman yhdistelmää. Valinta riippuu siis siitä, haluanko pelata ensisijaisesti modernia toimintaa vai tutkia tämän klassikon vaikutusvaltaista rakennetta.

Se on myös syy, miksi en suosittelisi peliä automaattisesti jokaiselle. Jos väkivaltainen rikosaihe ei kiinnosta, ikäraja kannattaa ottaa tosissaan. Jos taas etsit lyhyitä, rauhallisia pelituokioita ilman epäonnistumisen mahdollisuutta, tehtävien intensiteetti voi tuntua väärältä. Minusta tämä on parhaimmillaan pelaajalle, joka pitää kaupunkien tutkimisesta, hyväksyy hieman vanhahtavan tuntuman ja haluaa nähdä, miten tarina ja vapaa liikkuminen voivat tukea toisiaan.

Yksi asia, joka tekee pelistä niin erityisen, on sen kyky antaa pelaajalle mahdollisuus valita oma polkunsa. Tämä vapaus on jotain, mitä monet nykyaikaiset pelit yrittävät jäljitellä, mutta Grand Theft Auto III teki sen ensimmäisenä ja teki sen hyvin.

Kaiken kaikkiaan, Grand Theft Auto III on peli, joka on kestänyt aikaa. Sen vaikutus peliteollisuuteen on kiistaton, ja se on edelleen yhtä hauska pelata nyt kuin se oli julkaisunsa aikaan. Jos et ole vielä kokeillut sitä, suosittelen lämpimästi antamaan sille mahdollisuuden. Se on kokemus, jota et tule unohtamaan!